2001: Jukka Tilsa

Suomen Sarjaku 2001_kuva1.jpgvaseura päätti jakaa Puupäähatun vuonna 2001 sarjakuvapiirtäjä-maanviljelijä Jukka Tilsalle. Tilsan tunnetuin sarjakuva on Helsingin Sanomissa ilmestyvä Pauli Kallion käsikirjoittama Postimies Niilo. Ajalta ennen Niiloa Tilsalla on plakkarissa sivukaupalla neronleimauksia. 

Tilsan tuotannon kivijalka on hänen Zärpä-lehtensä. Punk-liike ja kopiokoneiden yleistyminen vapautti nuoret sarjakuvapiirtäjät väsäämään omia lehtiä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Kolmen vuonna 1980 ilmestyneen numeron sarjat nostivat tekijänsä kerralla kulttimaineeseen. Zärpän sarjat jättivät lukijaansa pysyvän muistijäljen. Kun lehteä piti kerran käsissään, sen halusi välttämättä omakseen. Tilsan sarjojen hillitön kielenkäyttö ja absurdit juonenkäänteet olivat jotain sellaista, mitä ei löytynyt mistään muusta aikakauden sarjakuvasta.

Tilsan piirrostyyli on todella yksinkertainen, mutta silti tai juuri siksi omintakeinen. Zärpän ilmestyttyä useat nuoret piirtäjät matkivat Tilsan naivistista jälkeä. Vastaavaan sarjakuvalliseen ilotulitukseen ei kuitenkaan hiilipaperikopioilla ylletä.
Tilsan sarjoissa ei ole koskaan ollut mitään trendikästä, ne ovat ajattomia ja hyväntuulisia. Keinovalikoimaansa Tilsa käyttää hallitusti välttäen niiden ryöstöviljelyn riskit. Muista absurdeista sarjakuvista poiketen tarinat ovat hauskoja ja oivaltavia muidenkin kuin tekijänsä kaverien mielestä.

Toisaalta Tilsa on läpi uransa muokannut suomen kieltä omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Pohjaksi hän otti mielestään ärsyttävän "nuorisokielen", jossa kirjainpari ks korvataan x:llä. Tekijän käsittelyssä moni muukin kirjain, ja kirjainpari, on saanut väistyä komealta kalskahtavien z:n x:n ja q:n tieltä. Kielisoppa on valmis, kun tekstiin lisätään vielä harvinaiseksi tunnistettavia, tai itse keksittyjä sanoja heittomerkeillä ryyditettynä.

Kymmenen vuotta Zärpän jälkeen Tilsa teki paluun, kun Suuri Kurpitsa julkaisi Tilsan uusia tarinoita. Samoihin aikoihin ilmestyi Tilsan kokoelma-albumi Zärmikkäimmät (1994), joka osoitti, että ajan usein armoton hammas ei ole tuhonnut tarinoita vieläkään.

Vuonna 1998 valmistui kokonaan uutta materiaalia sisältänyt albumi Potaattien Yö, ja vuonna 1999 syntyi omaelämäkerrallinen Päin heiniä -lehti. Ne osoittivat Tilsan löytäneen pitkän tauon aikana entistäkin enemmän tasoja tarinoihinsa. Absurdi huumori oli tallella mutta aiempaa jalostuneemmassa muodossa. Vaikuttaa siltä, että Tilsa tuntee elämän syvimmän olemuksen paremmin kuin moni muu.

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2024 P.A. Manninen
2023 Mari Ahokoivu
2022 Harri "Wallu" Vaalio
2021 Hanneriina Moisseinen
2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen. Puupäähatun saajat olivat osin myös nuoria tekijöitä, joista tuli veteraaneja vasta iän myötä.

1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 

2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.