Sarjakuvaneuvokset

Sarjakuvaneuvos 2016, Johanna "Roju" Rojola

Jokaisen menestyvän sarjakuva-alan naisen takana on sarjakuva-alan nainen. Tarkemmin sanottuna Johanna ”Roju” Rojola.

Rojola (s. 1970) on toiminut sarjakuvan opettajana, organisaattorina, tuottajana, yleisnaisena ja takapiruna aina 1990-luvun alussa ilmestyneestä Naarassarjat-lehdestä lähtien. Etenkin uransa alussa oleville naispiirtäjille hänen henkilökohtainen rohkaisunsa on ollut ja on yhä korvaamattoman tärkeää. 

Rojola toimii aktiivisesti muun muassa Feministisen sarjakuvatoiminnan verkostossa sekä opettaa sarjakuvaa Lahden kansanopistossa.

Johanna Rojolan oma sarjakuvaura alkoi jo vuonna 1988. Hän valmistui sarjakuvataiteilijaksi Angoulêmen taidekoulusta 1995, ja häneltä on julkaistu kaksi albumia: Kapinapeitto (1997) ja Täti jaksaa heilua (2006).

johanna-rojola-web

kumppani0812-johanna-rojola-web-nayte

peppi2014-roju-web

roju-badassValokuvat: Henry Söderlund
Sarjakuvat: ote Maailman kuvalehteen tehdystä sarjakuvasta "Radikaaleimpia ovat instituutiot" (2012),
ote HS Kirjamessu -lehteen tehdystä sarjakuvasta "Peppi seuraa aikaansa" (2014)

Suomen sarjakuvaseura jakoi 3.2.2016 kaksi sarjakuvaneuvoksen arvonimeä Puupäähattu-palkinnon jakotilaisuuden yhteydessä, tekstaaja-suomentaja Mikko Huuskolle ja sarjakuvaopettaja ja tuottaja Johanna "Roju" Rojolalle. Tätä epävirallista titteliä on jaettu alan toimintaa urallaan edistäneille vaikuttajille vuodesta 1981.

Kuva-aineistoa median käyttöön ladattavissa kuvapankista. 

Sarjakuvaneuvos 2016, Mikko Huusko

Sarjakuvien sanoma välittyy kuvien ja tekstin kautta. Teksti voi olla painokirjaimin ladottua tai käsintehtyä. Käsin tekstauksessa on samaa elävyyttä ja vaihtelua kuin piirroksissakin. Tekstaaja-suomentaja Mikko Huuskon (s. 1974) eloisaa kädenjälkeä ovat arvostaneet niin maamme suurimmat sanomalehdet kuin lukuisat sarjakuvakustantamot.

Huusko on tekstannut Ilta-Sanomien käännössarjakuvia vuodesta 1999, minkä lisäksi hän on tekstannut muun muassa Nemi- ja Valerian-albumeja. Huuskon vuodessa tekstaamien sarjakuvastrippien määrä saattaa nousta tuhansiin. Niissä inhimillisyyden tuntu kohtaa ammattimaisen tarkkuuden.

mikko-huusko-web

Valerian-tekstaus-huusko-web

tekstauskurssi-web

mikko-huusko-omakuva-webValokuvat: Henry Söderlund, Mikko Huusko
Piirros: Jean-Claude Mézières’n Valerian-sarjan tekstausnäyte (Brooklynista kosmokseen, suom. Marja Luoma, tulossa 2016)
Näytteitä tekstaustyyleistä Sarjakuvakeskuksen tekstauskurssia varten

Suomen sarjakuvaseura jakoi 3.2.2016 kaksi sarjakuvaneuvoksen arvonimeä Puupäähattu-palkinnon jakotilaisuuden yhteydessä, tekstaaja-suomentaja Mikko Huuskolle ja sarjakuvaopettaja ja tuottaja Johanna "Roju" Rojolalle. Tätä epävirallista titteliä on jaettu alan toimintaa urallaan edistäneille vaikuttajille vuodesta 1981.

Kuva-aineistoa median käyttöön ladattavissa kuvapankista.

Sarjakuvaneuvos 2014, Iris Schwanck

Suomen sarjakuvaseura on myöntänyt sarjakuvaneuvoksen arvonimen sarjakuvaa edistäneestä urasta Iris Schwanckille 13.2.2014.

Perustelut:

Syntyperältään puoliksi sveitsiläisellä Schwanckilla on kansainvälisyys verissä. FILI:n johtajana hän on ennakkoluulottomasti hankkinut suomalaiselle kirjallisuudelle uusia ystäviä eri puolilta maailmaa.

Sarjakuva on hänen silmäteränsä. Jo Suomen Pariisin kulttuuri-instituutin johtajana hän järjesti suomalaisen sarjakuvan näyttelyitä instituutin tiloihin. Into suomalaisen sarjakuvan edistämiseen puhkesi täyteen kukkaansa vuonna 2008, kun Ranskassa järjestettiin Suomen kulttuurikevät -tapahtuma. Projektin vetäjänä Schwanck halusi sarjakuvan mukaan. Sen ansiosta syntyi yksi laajimmista Ranskassa nähdyistä suomalaisen sarjakuvan näyttelyistä, joka esiteltiin sekä Aix-en-Provencen että Amiensin sarjakuvafestivaaleilla.

Suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlan kunniaksi Schwanck, tällä kertaa FILIn johtajan asemassa,  päätti, että suomalainen sarjakuva vakiinnuttakoon paikkansa Angoulêmen sarjakuvafestivaalilla. Suomella on ollut tapahtumassa oma näyttelyosasto vuodesta 2011, ja se kuuluu vastakin olennaisena osana FILIn vuotuiseen messuohjelmaan.

Schwanck on vaikuttanut myös sarjakuvakuvakustantajien FILIltä saamaan käännöstukeen. Myös painokustannusten tukemiseen laajentunut sarjakuva-alan edistäminen on elintärkeä osa suomalaisen sarjakuvan maailmanvalloitusta.

iris-schwanck

Kuva: Kati Vuopala

Sarjakuvaneuvos 2014, Harri "Wallu" Vaalio

Suomen sarjakuvaseura on myöntänyt sarjakuvaneuvoksen arvonimen sarjakuvaa edistäneestä urasta Harri "Wallu" Vaaliolle 13.2.2014.

Perustelut:

Graafisen alan moniottelija Harri "Wallu" Vaalio viettää parhaillaan sarjakuvataiteilijauransa 40-vuotisjuhlaa. Hänen ensimmäinen julkaistu sarjakuvansa ”Lumimies” ilmestyi Sarjis-lehdessä 1/1974. Hän oli mukana 1980-luvun alun pienlehtiaallossa innokkaana omakustantajana. Vaalio voitti myös kaksi ensimmäistä Kemin sarjakuvakilpailua, vuosina 1981 ja 1982. 

Vuodesta 1985 lähtien Wallu on ollut omien sanojensa mukaan ”kohtuullisen vapaa taiteilija”, joka tuottaa ”naurettavia sarjoja”. Näistä tunnetuimpia ovat Lämsänperäläiset, Punaniska, Mikrokivikausi ja KyöPelit. Sisukas Vaalio kuuluu myös kotimaisten lastensarjakuvantekijöiden harvalukuiseen joukkoon muun muassa Hessu-kissa-sarjansa ansiosta.

Kuten sarjakuvavaikuttajalle kuuluu, on Vaaliolla myös virallinen kaksoishenkilöllisyys luokanopettajana. Tästä ei varmasti ole ollut haittaa sarjakuvan opetus- ja luottamustehtävissä, joita on riittänyt.

Ennen kaikkea hän on työskennellyt ahkerasti sarjakuvantekijän ammatillisen aseman kohentamiseksi Suomessa. Vaalio toimi pitkään Sarjakuvantekijät ry:n puheenjohtajana, puhuen muun muassa sarjakuvan saamien Kopiosto-apurahojen ja lajin kulttuuripoliittisen aseman puolesta. Wallun puumerkki häämöttää useamman sarjakuvateoksen taustalla kuin hiljainen hämäläinen kehtaa edes myöntää.

harri-vaalio-kati-vuopala-web

Kuva: Kati Vuopala

Sarjakuvaneuvos Mikael Ahlström

mikaelWSOY:n kustannustoimittajana vuodesta 2000 työskennellyt Mikael Ahlström on vaikuttanut voimakkaasti perinteikkään kirjakustantamon sarjakuvajulkaisuihin. Hänen ansiostaan WSOY alkoi 2000-luvun alussa kääntää ranskalaisen niin sanotun uuden aallon sarjakuvia suomeksi.

Ranskalainen sarjakuva koki pienimuotoisen vallankumouksen 1990-luvulla, jolloin uusi piirtäjäsukupolvi kyseenalaisti vanhat näkemykset sarjakuvasta. Muuttunut sarjakuva-ajattelu heijastui valtavirtakustantamojen sarjakuviin asti. Niissä alkoi näkyä uudenlaista spontaaniutta ja vivahteikkuutta. Monet vanhat lajityypit, kuten merirosvosarjakuva, heräsivät henkiin osaavien tekijöiden käsissä.

WSOY on julkaissut 2000-luvulla muun muassa Christophe Blainiä, Lewis Trondheimiä, Manu Larcenetia sekä Philippe Dupuyta ja Charles Berberiania. Mikä tärkeintä, sarjojen julkaiseminen ei ole tyssännyt yhteen osaan vaan työtä on jatkettu pitkäjänteisesti. Näin ei ehkä olisi käynyt ilman Ahlströmin panosta kustannustoimittajana ja kääntäjänä.

Sarjakuvaneuvos Kirsi Kinnunen

kinnunenKääntäjä, tulkki ja aina pirteä Kirsi Kinnunen on suomalaisen sarjakuvan tärkeimpiä lobbaajia varsinkin ranskalaisen kielialueen suuntaan. Minkään taiteenlajin sanasto ei ole tuntematonta Kinnuselle, joka väsymättömästi ja itseään säästämättä selvittää perusteellisesti eteensä tulevat kysymykset.

Sujuva ja luonnollinen kieli vivahteineen välittyy häneltä niin puheena kuin käännösteksteissäkin molempiin suuntiin, niin ranskasta suomeksi kuin päinvastoinkin. Kinnusen lukuisista käännöstöistä sarjakuvan alalla mainittakoon Incal-, Blacksad- sekä Alix-sarjat. Jokainen näistä sarjakuvista käsittelee aivan eri tyyppisiä maailmoja sekä sisältää kielellisiä knoppeja, joita ei olisi mahdollista sovittaa suomen kielelle ilman luovan hullua mielikuvitusta ja takorautaista ammattitaitoa.

Esimerkkejä Kinnusen käännöksistä ranskaksi ovat Ville Rannan Kajaani eli L’Exile du Kalevala sekä Aapo Rapin Meti, jotka molemmat ovat ehdolla vuoden 2010 parhaaksi Ranskassa julkaistuksi sarjakuvateokseksi Angoulêmen festivaaleilla.

Kirsi Kinnunen pyrkii sieluaan myöten olemaan täydellinen kotimaisen sarjakuvan lähettiläs keskellä Eurooppaa. Hänen taitojensa sekä erinomaisen kontaktiverkostonsa avustamana moni suomalainen sarjakuvantekijä on saanut työnsä esille maailman tärkeimmillä sarjakuvamarkkinoilla.

Sarjakuvaneuvos Ilpo Koskela

ilpoSuomessa yli miljoona kansalaista lukee sarjakuvia päivittäin. Mutta mikään ei synny itsestään, sarjakuvatkin tarvitsevat tekijänsä. Ilpo Koskela aloitti uransa sarjakuvapiirtäjänä ja graafikkona jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Parhaiten hänet tunnetaan Aleks Revel –sarjakuvasta, joka kertoo fiktiivisen virolaisen seikkailijan elämästä  kieltolain aikana ja sen jälkeen.

Tuottelias Koskela on tehnyt sarjakuvia sekä viihde- että hyötykäyttöön. Hänellä on myös pitkä kokemus sarjakuvantekemisen opettajana ja luennoitsijana. Koskela on julkaissut viisi sarjakuva-albumia sekä omiin kokemuksiinsa ja opetusmateriaaleihinsa perustuvan Sarjakuvantekijän oppikirjan.

Uransa alussa Koskela oli mukana perustamassa Oulun Sarjakuvaseuraa. Hän oli mukana myös Oulun Yliopiston sarjakuvaseura Ruuvarissa. Kemin kansanvälisiä sarjakuvapäiviä järjestävän Kemin sarjakuvakeskus ry:n hallituksessa Koskela on ollut vuodesta 1995 toimien sen varapuheenjohtajana, vuodesta 2001 lähtien puheenjohtajana, hoitaen myös festivaalin kansainvälisiä yhteyksiä.

Vuodesta 2007 lähtien hän on johtanut Kemin kansanvälisiä sarjakuvapäiviä. Koskelan joviaalin asenteen ja idearikkaan toimintatavan avulla on syntynyt paljon uusia sarjakuva-alan kontakteja ja toimintoja niin Suomen rajojen sisäpuolella kuin kansainvälisestikin.Hänen esimerkkinsä ja opetustyönsä on ollut tärkeä alkusysäyksen antaja monelle nykyisin tunnustetulle sarjakuvantekijälle.

Sarjakuvaneuvos Tanja Rasila

tanjaInformaatikko Tanja Rasila on ajanut voimallisesti sarjakuvan asemaa tutkimus- ja kirjastomaailmassa.

Rasilan 1994 Tampereen yliopistolle laatima Suomen kirjallisuuden pro gradu -työ aiheesta ”Huumori ja koominen Tarmo Koiviston sarjakuvassa Mämmilä” ja vuonna 2001 julkaistu ”Suomalainen sarjakuvantutkimus vuoteen 2000” ovat tyyppiesimerkkejä sarjakuvan tutkimuksen vakiintumisesta. Varsinkin jälkimmäinen on tätä nykyä lähes jokaisen sarjakuva-aiheisen tutkimuksen lähdeluettelossa.

Vuonna 2003 Rasila oli avainasemassa, kun unohduksiin jäänyt Sarjakuvaseuran kokoelma siirrettiin Taideteollisen korkeakoulun tiloihin. Siirron jälkeen hän aloitti toiminnan järjestelmällisen ja aktiivisen kehittämisen. Tämä oli alkusysäys toiminnan merkittävään kasvuun ja Sarjakuvakeskuksen syntymiseen. Samalla Rasila käynnisti pohjoismaisen yhteistyön mallin, joka on sittemmin laajentunut ja kasvanut monipuoliseksi dialogiksi lähialueiden sarjakuvakulttuurien kesken.

Sarjakuvaneuvos Keijo Ahlqvist

kuva_0006.jpg

Suomalaisilla sarjakuvantekijöillä on usein paha tapa vähätellä itseään ja töitään, vaieta seurakunnassa kun pitäisi tosissaan veisata sarjakuvan ilosanomaa. Onneksi vakan alta nousee muutamia poikkeuksia. Yksi heistä on Keijo Ahlqvist, joka  on 1980-luvulta lähtien opettanut sarjakuvaa eri oppilaitoksissa, viime vuosina Limingan taidekoulussa.

Vuonna 1955 syntynyt, Turun Yliopistossa ja Sirola-opistossa opiskellut Ahlqvist saapui suorittamaan siviilipalvelustaan Kemin· kulttuuritoimistoon vuonna 1984. Tästä käynnistyi tinkimättömän sarjakuvainraastajan ja -piirtäjän ura, joka on tuottanut mm. ainutlaatuisia, sarjakuvamuotoisia kunnalliskertomuksia Kemin kaupungille, kuin myös ensimmäisen suomalaisista sarjakuvanteko-oppaista, teoksen Piirrä sarjakuvaa 1988, jonka Ahlqvist toteutti Ari Kutilan kanssa.Muutoinkin Ahlqvist on ollut eturintamassa monilla sarjakuvan uusilla alueilla, kuten esimerkiksi kehittämässä sarjakuvablogeja sekä sarjakuvawikiä, internet-tietopankkia kaikille kuvan ja sanan liitosta kiinnostuneille.

 

Sarjakuvaneuvos Reija Sann (Reija Nieminen)

reija.jpg

Vielä 1980-luvulla Helsingin sarjakuvafestivaalit oli pienen, sarjakuviin intohimoisestisuhtautuvan yleisön tapahtuma. Kehitys kansainvälisestikin mielenkiintoiseksi alan tapahtumaksi alkoi aikana, jolloin Reija Nieminen toimi tapahtuman tuottajana.

 

Aiemmin muun muassa Suuri kurpitsa-lehteä yhdessä Pauli Kallion kanssa toimittaneen Niemisen luotsaamien kuuden vuoden (1995–2000) aikana tapahtuma sai nykyisetraaminsa. Sarjakuvien myynnin ja keskustelutilaisuuksien rinnalle nousivat etenkin sarjakuvanäyttelyt ja kansainvälisten taiteilijaryhmien vierailut. Suomessa nähtiin ensi kerran muunmuassa ranskalaisten L’Association- ja Amok-kustantamojen sekäbelgialaisen Fréon-ryhmän ja slovenialaisen Stripburger-ryhmän taiteilijoiden töitä. Tärkeäsilmien avaaja nuorelle piirtäjäsukupolvelle oli myösuuden sveitsiläisen sarjakuvan näyttely vuonna 1997.Yksittäisistä taiteilijoista mainittakoon kanadalaisetJulie Doucet, Seth ja Chester Brown, englantilainen Neil Gaiman,espanjalainen Max ja saksalainen Anke Feuchtenberger.

Sarjakuvaneuvos Asko Alanen

Egmont Kustannuksen kustannustoimittaja Asko Alanen on populaarikulttuurin tuntija vailla vertaa. Hänen päänsisäisissä tiedostoissaan ovat niin piirretyt kuin elävätkin kuvat, sekä musiikki ja kirjallisuus, hyvässä järjestyksessä.

Suomalaisten Korkeajännitysten toimittaminen on mainio oivallus, joka valottaa Suomen raskasta ja varjoista historiaa elävästi. Alasen toimituskaudella yhä uusia yleisöjä saanut Tex Willer on jo instituutio. Suomen MAD sekä MADin erikoisjulkaisut ovat ilahduttavasti tarjonneet sivutilaa myös suomalaisille tekijöille.

Alanen on käyttösarjakuvan toimittamisen taituri. Hän osaa löytää juuri ne raaka-aineet, joita suomalainen sarjakuvanälkä kulloinkin vaatii.

Sarjakuvaneuvos Jukka Rislakki

Jukka Rislakki toimi Suomen sarjakuvaseuran ensimmäinen puheenjohtajana. Hän sai sarjakuvaneuvoksen arvonimen merkittävästä sarjakuvaa käsittelevästä kirjoitus- ja valistustyöstä.

Sarjakuvaneuvos Vappu Orlov

Tammen kustannustoimittaja Vappu Orlov aloitti työn sarjakuvien parissa 1980-luvun alkupuolella. Ulkomaista sarjakuvaa suomennettiin tuolloin kitsaasti, ja aivan yhtä nihkeästi suhtauduttiin myös kotimaiseen albumituotantoon.

Kahdenkymmenen vuoden donquijotemaisen sarjakuvaurakkansa jälkeen Orlov jää historiankirjoihin erityisesti Enki Bilalin (alkaen Jumalattomasta näytelmästä, 1985) ja Hunt Emersonin (alkaen Lady Chatterleyn rakastajasta, 1989) sekä Sempén sarjakuvien kustannustoimittajana. Lisäksi Orlov on ollut valikoimassa Tammen kustannusohjelmaan useita eteviä kotimaisia tekijöitä - Heikki Paakkasesta Sami Toivoseen & Timo Varpioon, Jii Roikosesta Ville Tietäväiseen.

Sarjakuvaneuvos Timo Reenpää

Timo Reenpää oli Suomen sarjakuvaseuran kolmas puheenjohtaja. Hän saa kiitosta pitkäaikaisesta ja väsymättömästä uurastuksesta Suomen sarjakuvaseuran ja suomalaisen sarjakuvan hyväksi.

Sarjakuvaneuvos Eeva Lepistö

Helsingin Sanomien sarjakuvatoimittaja Eeva Lepistö on Suomen luetuin mutta myös tuntemattomin kääntäjä. Jo 42 vuoden ajan Lepistö on pitänyt huolta maamme luetuimman lehden sarjakuvasivun tasaisesta laadusta sekä ollut juurruttamassa useita suosittuja sarjoja Suomeen.

Erityisenä ansiona on pidettävä korkeatasoisen kotimaisen sarjakuvan säännöllistä julkaisemista HS:ssa. Yksittäisinä huippuina Lepistön kaudelta ponnahtavat esiin muun muassa Pauli Kallion ja Christer Nuutisen Kramppeja ja nyrjähdyksiä, "Timppa" Mäkelän Kalliokadun blues ja Minun elämäni sekä "Juba" Tuomolan Viivi & Wagner.

Sarjakuvaneuvos Arto Kytöhonka

Arto Kytöhonka sai tunnustuksen opastuksesta ja rohkaisusta, jota "Reiska" on Ilta-Sanomien "Meidän Iltis" -palstalla antanut nuorille sarjakuvan tekijöille julkaisemalla ja kritisoimalla heidän töitään.

Sarjakuvaneuvos Toni Jerrman

Tähtivaeltaja-lehden päätoimittaja, kriitikko ja tietokirjailija Toni Jerrman on sarjakuvafani, jolla on erinomainen maku ja halu kertoa siitä muillekin - meidän onneksemme. Jerrmanin uraa toimittajana leimaa intomielisyys. Sarjakuvia käsittelevät artikkelinsa ja kritiikkinsä hän kirjoittaa yhtäältä agitaattorin tunteen palolla, toisaalta vankalla ammattitaidolla.

Sarjakuva on ollut näkyvästi esillä Tähtivaeltajassa koko sen liki 25-vuotisen historian aikana. Jerrman on säännöllisesti nostanut lehden palstoilla esiin tuntemattomia mutta kiinnostavia sarjakuvia, Suomesta ja ulkomailta. Tähtivaeltajassa julkaistiin esimerkiksi artikkeli japanilaisesta sarjakuvasta eli mangasta ennen kuin sitä nykyisin kuluttava sukupolvi oli edes syntynyt. Lehdessä on myös julkaistu runsaasti suomalaista sarjakuvaa ja sarjakuvapiirtäjien kuvituksia.

Sarjakuvaneuvos Markku Kivekäs

Markku Kivekäs sai tunnustuksen ainutlaatuisesta Carl Barksin elämäntyön tutkimisesta ja sarjakuvatietouden levittämisestä Aku Ankka -lehden "toimituksen oma nurkka" -palstalla.

Sarjakuvaneuvos Jukka Kemppinen

Jukka Kemppinen sai tunnustuksen merkittävästä sarjakuvaa käsittelevien artikkelien kirjoitustyöstä ja toimista korkeatasoisen ulkomaisen sarjakuvan tunnetuksi tekemisessä.

Sarjakuvaneuvos Soile Kaukoranta

Soile Kaukoranta palkittiin mittavasta ja korkeatasoisesta kääntäjäntyöstään ja ikkunoiden avaamisesta Eurooppaan Ruutu ja Non Stop -lehtien päätoimittajana.

Sarjakuvaneuvos Heikki Kaukoranta

Heikki Kaukoranta sai tunnustuksen toiminnastaan suomalaisen sarjakuvan "uudelleen löytämisen" hyväksi ja suomalaisen sarjakuvan historian tallentamisesta.

Sarjakuvaneuvos Osmo Jokinen

Osmo Jokinen nimitettiin sarjakuvaneuvokseksi työstään kirjoitus- ja valistustyöstä sarjakuvan arvostuksen nostamiseksi ja sarjakuvan hyväksymiseksi itsenäiseksi ilmaisumuodoksi.

Sarjakuvaneuvos Ilpo Hakasalo

Ilpo Hakasalo toimi arjakuvaseuran toisena puheenjohtajana. Pitkäaikaisesta asenteiden muokkaamisesta sarjakuvan hyväksymiseksi osana suomalaista populaarikulttuuria.

Sarjakuvaneuvos Kalervo Pulkkinen

Kalervo Pulkkinen saa kunniaa eräänä ensimmäisistä sarjakuvien säännöllisen sanomalehtikritiikin tekijöistä, kuin myös useista tietokirja-artikkeleistaan.

Sarjakuvaneuvos Heikki Porkola

Heikki Porkola näytti Kemin kulttuurisihteerinä koko maan kunnallisbyrokraateille mistä tipu pissii hankkimalla kotikaupungilleen sarjakuvakaupungin huikean maineen.

Sarjakuvaneuvos Juhani Tolvanen

Juhani Tolvanen on sarjakuvaseuran pitkän linjan aktiiveja, joka on toiminut niin hallituksen jäsenenä kuin Sarjainfon päätoimittajanakin. Yhdessä Heikki Jokisen kanssa hän kokosi ensimmäisen kotimaisen sarjakuvan antologian Ruututarha (1983). Ilta-Sanomien sarjakuvatoimittajana Tolvanen on parantanut suomalaisen sarjakuvan asemaa konkreettisesti käyttämällä kotimaisia sarjakuvia lehdessään ja sen sarjakuvaliitteessä. Erityisesti mainittakoon vuonna 1986 lanseerattu sarja Kuukauden kotimainen, jossa on kuukausittain esitelty uusia kotimaisen sarjakuvan piirtäjiä.

Sarjakuvaneuvos Kari Poutasuo

Kari Poutasuo on sarjakuvaseuran jäsenenä aktiivisesti seurannut kentän tapahtumia ja pitänyt myös vaihtuvat opetus- ja kulttuuriministerit ajan tasalla ja ollut sarjakuvaseuralle tärkeä yhteyshenkilö suomalaisen sarjakuvan asemaa kohennettaessa. Merkittävää tukea sarjakuvaseura on saanut mm. Angoulêmen näyttelylleen juuri Opetusministeriön taholta.

Sarjakuvaneuvos Pekka A. Manninen

P. A. Manninen on tunnettu paitsi sarjakuvantekijänä myös moninaisista muista toimistaan sarjakuvan alalla. Hän on ollut Tampereen sarjakuvaseuran kantavia voimia eli yleismiesjantusia. Manninen on myös aktiivisesti opettanut sarjakuvan tekemistä ja lukemista. Yliopisto-opinnoissaan hän on käsitellyt sarjakuvaa mm. kasvatustieteen pro gradu -työssään ja sittemmin väitöskirjassaan.

Sarjakuvaneuvos Pauli Kallio

Pauli Kallio perusti Suuri Kurpitsa -lehden 1981 rock- ja sarjakuvakulttuurin merkeissä. Lehti kehittyi nopeasti merkittäväksi rock-sukupolven kulttuurilehdeksi, jossa ikäpolven ilmaisulle tyypillisenä välineenä sarjakuva sai poikkeuksellisen tärkeän tehtävän. Vuodesta 1983 Reija Niemisen kanssa toteutettu lehti suuntautui yhä enemmän sarjakuvaan, jopa kokonaisin sarjakuvateemanumeroin.

Ns. uuden polven piirtäjät on johdonmukaisesti esitelty Suuressa Kurpitsassa, ja Suuren Kurpitsan sarjakuvaseura on myös kustantanut erillisiä albumeita ennen kuin suuret kustantajat ovat löytäneet niiden tekijät (mm. Joakim Pirisen ja Sami Toivosen). Suuren Kurpitsan linja on lähinnä runollista, ei-kaupallista sarjakuvaa.

Sarjakuvaneuvos Veikko Savolainen

Veikko Savolainen on suomalaisen sarjakuvan uuden nousun "isä". Neuvoksen arvonimi myönnettiin nuorten sarjakuvantekijöiden ohjaustyöstä, suomalaisen sarjakuvan pelastamisesta Sarjis-lehden avulla ja esimerkillisestä sinnikkyydestä sarjakuvapiirtäjän ammatin harjoittajana.

Sarjakuvaneuvos Heikki Jokinen

Heikki Jokinen on sarjakuvaseuran pitkän linjan aktiiveja, joka on toiminut niin hallituksen jäsenenä, seuran puheenjohtajana kuin Sarjainfon päätoimittajanakin. Jokinen on myös ahkera luennoitsija sarjakuvan alalla. Yhdessä Juhani Tolvasen kanssa hän kokosi ensimmäisen kotimaisen sarjakuvan antologian Ruututarha (1983). Heikki Jokinen on ollut mukana mm. Kemin arvosteluraadissa ja konsultoimassa Kemin sarjakuvakeskukselle. Jokinen on ollut myös merkittävä apu sarjakuvan kansainvälisissä suhteissa.

Sarjakuvaneuvos Erkki Salonen

Erkki Salonen on pitkän linjan sarjakuvamies, ensin piirtäjänä ja sittemmin sarjakuva-aktiivina. Sarjakuvapiirtäjänä Salonen on yksi veteraanejamme, joka on piirtänyt tarinoita muun muassa klassisiin Kalle Viksari -sarjakuva-albumeihin. Myöhemmin Salonen on muun muassa kirjoittanut jo hyvin varhaisessa vaiheessa artikkeleita sarjakuvista eri julkaisuihin (muun muassa MitäMissäMilloin-kirjat 1950-luvulla) ja vaikuttanut takapiruna eri tapahtumien syntyyn.

Vuonna 2001 Suomen sarjakuvaseura täytti 30 vuotta. Salonen toimi Sarjakuvaseuran perustavan kokouksen puheenjohtajana.

1970-luvulla Salonen oli Kulttuurirahaston yliasiamiehenä vaikuttamassa Jyväskylän kesässä pidettyihin, suomalaisen sarjakuvakulttuurin kannalta tärkeiden Iloisten kuvien piirtäjien päivien (1973 ja 1974) ja niiden ohessa järjestettyjen sarjakuvakurssien syntyyn.

Sarjakuvaneuvos Harri Römpötti

Harri Römpötti oli jo vuonna 1979 perustamassa Seinäjoen sarjakuvaseuraa ja sen lippulaivaa, Kannus-lehteä. Sittemmin Römpötti on tehnyt pitkän päivätyön sarjakuvatoimittajana ja yhtenä maamme johtavista sarjakuvakriitikoista. Hän on kirjoittanut vuosien varrella sarjakuvista säännöllisesti muun muassa Helsingin Sanomiin, Suomen Tietotoimistolle, Demarille ja Rumballe. Suomen sarjakuvaseuran julkaisemassa Sarjainfo-lehdessä Römpötti toimi toimitussihteerinä vuosina 1993–1996 ja uutistoimittajana vuosina 1997–1999. Suomen sarjakuvaseuran hallituksessa Römpötti toimi vuosina 1984–1999.

Römpötin uraa toimittajana leimaa ehdoton omistautuminen aiheelleen. Hänen asiantuntevat kritiikkinsä pyrkivät johdonmukaisesti edistämään laadukkaan sarjakuvan asiaa.

Sarjakuvaneuvos Harto Pasonen

Harto Pasonen opetteli ensin sarjakuva-alan omakustannepuolella (Alpha-antologia) ja alkoi sen jälkeen 1990-luuvlla toimia ammattimaisena sarjakuvan kustantajana ja välittäjän. Hän onnistui luomaan lama-ajan vaikeissa olosuhteissa sarjakuvien välitys- ja jälleenmyyntiverkoston, josta moni kotimainen tekijä on hyötynyt hänen julkaisemiensa albumien muodossa. Lisäksi Pasonen on julkaissut sarjakuvanäyttelyihin liittyviä sarjakuva-antologioita yhteistyössä muun muassa Sarjakuvantekijät ry:n kanssa

Pasonen on toiminut omistamissaan yhtiöissä (tärkeimpänä Valiosarjat) näkyvästi varsinkin 1990-luvun puolivälin jälkeen. Kun muut sarjakuvapiirtäjät alkoivat vähentää nimikkeitä ja varoa riskejä, Pasonen kasvatti omaa osuuttaan. Parhaimmillaan merkittävä osa uusista kotimaisista albumeista oli Pasosen kustantamia. Sarjakuvaneuvoksen titteli myönnetäänkin Pasoselle määrätietoisesta ja pitkäjänteisestä työstä kotimaisen sarjakuvan tunnetuksi tekemisessä.

Sarjakuvaneuvos Timo Mononen

Timo Mononen aloitti sarjakuvien maahantuonnin yli kymmenen vuotta sitten. Hänen omistamansa sarjakuvakauppa Kukunor on muodostunut alalla käsitteeksi. Kun käydään Tampereella, käydään myös Kukunorissa.

Sarjakuvapiirtäjät kaipaavat esikuvia, ja sarjakuvien lukijat haluavat tutustua uusiin sarjakuviin tuoreeltaan alkukielellä. Mononen on vuosien varrella johdonmukaisesti pitänyt hittien ohella kaupan myös vähemmän myyviä artikkeleita, kuten eurooppalaista sarjakuvaa, japaninkielistä mangaa ja kotimaisia pienkustanteita. Mononen on myös tukenut sarjakuvia julkaisevia yhdistyksiä ostamalla mainostilaa näiden lehdistä.

Sarjakuvaneuvos Jukka Heiskanen

Jukka Heiskanen aloitti aktiivisesti sarjakuvien parissa toimimisen julkaisemalla Jussi Karjalaisen kanssa 1980-luvun taitteessa NoNiin-omakustannetta. Sittemmin Heiskanen on toiminut aktiivisesti niin sarjakuvatoimittajana kuin -kääntäjänäkin.

Heiskanen toimi Suomen Sarjakuvaseuran Sarjainfo-lehden päätoimittajana vuosina 1993-1996. Huolella mietityt ja monipuoliset teemanumerot (mm. sarjakuva ja kirjallisuus, sarjakuva ja uskonto sekä Aku Ankka) paitsi herättivät keskustelua myös rakensivat ja kehittivät osaltaan maamme sarjakuvatietoisuutta. Sarjakuvan "täyttäessä 100 vuotta" vuonna 1996 Heiskanen julkaisi Sarjainfossa joukon klassisia sarjakuvaesseitä.

Lisäksi ammatikseen Aku Ankka-lehden toimituspäällikkönä työskentelevä Heiskanen on suomentanut satakunta sarjakuva-albumia vuodesta 1985 alkaen. Niistä yksi keskeisimpiä on Scott McCloudin sarjakuvan muotoon tehty tietokirja Sarjakuva - näkymätön taide (Good Fellows, 1994).

Sarjakuvaneuvos Juha Aarnisalo

Sarjakuviin erikoistunut Kulku-Katin Poika on laadukas alan erikoisliike, joka palvelee sekä kovan luokan keräilijöitä että sarjakuvaharrastuksensa alussa olevia. Juha Aarnisalo on jatkanut ansiokkaasti isänsä, Raimo Aarnisalon työtä - ja saakin nyt neuvoksen kunnian toisessa polvessa.

Sarjakuva-antikvariaatti Kulku-Katin pojan valikoima on mahdollisimman kattava: tarjolla on sekä uutta että vanhaa sarjakuvaa, myös kotimaisia pienkustanteita, joille jokainen myyntipaikka on kullan arvoinen. Asiakkaat saavat luotettavaa, rehellistä ja ystävällistä palvelua. Juha Aarnisalon avustuksella on myös saatu tongittua esiin ja uuteen elämään monia historian hämäriin vaipuneita sarjakuvajulkaisuja.