Suomen Sarjakuvaseuran Puupää-palkinnon sai tänä vuonna Kati Kovàcs. Vuonna 1963 syntynyt Kovàcs on asunut vuodesta 1986 lähtien Italiassa, josta käsin hän on piirtänyt sarjakuviaan Suomeen.

Katilta on ilmestynyt kaksi albumia: Vihreä rapsodia (Like, 1994) ja Karu selli (Like, 1996). Hänen lyhyempiä tarinoitaan on julkaistu niin suomalaista sarjakuvaa julkaisevissa lehdissä ja antologioissa (mm. Kannus, Sarjari, Suuri Kurpitsa, Sarjakuvastin) kuin sanoma- ja aikakauslehdissäkin (mm. Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Me naiset, Kansan Uutisten Viikkolehti).Katin molemmat albumit on käännetty ruotsiksi ("Grön rapsodi" ja "Karu cell", Optimal Press 1995 & 1997). Karu cell toi hänelle Ruotsin sarjakuvaseuran jakaman Urhunden-palkinnon parhaasta käännösalbumista vuonna 1997. Karu selli on käännetty myös saksaksi ("Karussell", Schreiber & Leser, 1998). Lisäksi yksittäisiä lyhyempiä tarinoita on julkaistu Saksassa, Ranskassa (Lapin, Ego Comme X), Espanjassa (N.S.L.M.) ja Sloveniassa (Stripburger).Parhaillaan Kati tekee (Suomen) Cosmopolitaniin sivun pilakuvaa. Valmisteilla on myös kolmas kokopitkä albumi, Pahvilapsi, jonka on tarkoitus ilmestyä syksyllä.

Kati Kovàcs on niitä harvoja suomalaisia sarjakuvataiteilijoita, jotka taitavat albumimittaisen tarinankerronnan. Kovàcsin kerronta on sarjakuvamaista - se soljuu ruudusta toiseen pidäkkeettä. Kahdessa albumissaan, Vihreä rapsodia ja Karu selli, hän on osoittanut osaavansa punoa tarinoita, jotka kestävät useammankin luennan.Tarinoiden hahmot ovat arkisia, kuin meidän maailmastamme. He painivat tavanomaisten ongelmien kanssa - seksi, ihmissuhteet, elämä, kuolema. Kovàcsin vahvuus on kuitenkin siinä, miten hän yhdistää arkisen ja epätavallisen. Äkkipäätä normaalin näköisessä maailmassa voi tapahtua mitä tahansa. Hurjat käänteet ja lempeä musta huumori saavat lukijan hykertelemään itsekseen - ja paikoin räjähtämään hersyvään nauruun.

Kovàcs on - kuten kaikki ajan hammasta kestävät taiteilijat - kyennyt luomaan oman maailmansa. Maailman, jossa on omat lainalaisuutensa ja sääntönsä. Maailman, jossa taiteilija on herra ja hidalgo ja määrittää, kuka tekee mitäkin ja mikä on mahdollista.Tyylillisesti Kovàcs on kyennyt vuosien varrella sekä säilyttämään oman polveilevan jälkensä että myös uusiutumaan ja kehittymään. Kuvakerronta ei kuitenkaan sorru itsetarkoituksellisuuteen - tärkeintä on kunnon tarina.Kovàcs käyttää tussiterää ja vesivärejä taiten. Etenkin värisarjakuvissaan Kovàcs on elementissään; kauniit, ilmaisuvoimaiset värit hehkuvat tunnetta.Sekä tarinasta että piirroksista kuvastuu Kovàcsin taiteen keskeinen ominaisuus: konstailemattomuus. Hän osaa kuvata erilaisia ihmisluonteita eloisasti ja yllättävästi. Tarinat ja niiden hahmot ovat perin inhimillisiä. Ja siksi totta.

 

Sarjainfon artikkeli:
http://www.nordicomics.net/default.asp?id=8164