Puupäähattu 2011 Tommi Musturille

tommi_1Puupäähattu myönnettiin Tampereella asuvalle sarjakuvataiteilija Tommi Musturille. Sarjakuvaseura perustelee palkintoa näin: Hyvä sarjakuvataiteilija kykenee luomaan ehdottoman omaperäisen ja -lakisen maailman, jonka tunnistaa välittömästi ja jossa mikään ei voisi olla toisin. Hyvä taide avaa näkymiä, joita loskainen arki ei tarjoa. Taivas on olemassa, aivoissa. Todelliset taiturit kykenevät metamorfoosiin, jossa mielen juonteet muuntuvat merkeiksi tuonpuoleisesta.

Tommi Musturin (s. 1975) sarjakuvatuotanto toimii näin. Useimmiten sanattomat, sekä muotokieleltään että väreiltään kiihottavat pikku kertomukset pakottavat imuunsa samalla lailla kuin varhaiset elokuvat lienevät tehneet: jo silkan graafisen loistonsa ansiosta. Silti niillä on syvempikin tarkoitus.

Musturi itse on todennut sarjakuviensa käsittelevän yleensä vapautta, yksinäisyyttä tai ihmistä suhteessa ympäristöihinsä. Taiteilijan tähänastisen tuotannon pääteokseksi nouseva, viidessä maassa julkaistu Samuelin matkassa (2009) yhdistää kaikki kolme teemaa. Musturin päähenkilö, jonkinlainen valkoinen humanoidi, on ilkikurinen oman elinympäristönsä rakentaja ja muokkaaja: otus, joka tekee, mitä päähän juolahtaa. Hönkii jatsitupakastaan punaisenvihreää savua, veistää yksinäisyyden linnakkeensa keskelle omakuvaansa ja sytyttää sen tuleen, nousee kuun päälle ratsastamaan kuin paroni von Münchhausen.

Ennen kaikkea Samuelin matkassa on vapauden ja laukkaavan mielikuvituksen ylistyslaulu. Muun muassa Moebiuksen ja Jim Woodringin jalanjäljissä asteleva tarinakokonaisuus tulvii psykedeelistä, pop-taidehenkistä irrottelua. Musturi hallitsee silti muutkin tyylilajit: hän muuntaa ilmaisuaan kunkin tarinan mukaan.

Ennen Samuelin matkassa -kirjaa tuottelias Musturi on ehtinyt tehdä muun muassa kolme osaa viisiosaisesta Toivon kirja -sarjasta (Like 2007–09). Niissä Musturi on ottanut tyylilajikseen meditatiivisen arjen ylistyksen. Hän käyttää paljon lakonista, suorastaan huomaamatonta ironiaa. Luonnoskirjoissaan (esim. Concrete Floor, Moving Plastic Castles, Stand Alone and Smile) Musturi puolestaan revittelee: suurieleisesti ja huomattavasti.

Huomattava on myös Musturin vaikutus muihin suomalaisiin sarjakuvataiteilijoihin. Oman taiteilijan uransa ohessa hän on muun muassa toimittanut kymmenen Glömp-antologiaa, ollut yksi Kuti-sarjakuvalehden toimittajista, pyörittänyt Huuda Huuda -sarjakuvakustantamoa Jelle Hugaertsin kanssa sekä osallistunut lähes sataan sarjakuvanäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla. Näyttelyistä merkittävin lienee Glömp X -näyttely: kolmiulotteisen sarjakuvan mahdollisuuksia kartoittanut näyttely kävi kymmenessä kaupungissa ympäri Eurooppaa.

samuelin_matkassa_5

Albumista Samuelin matkassa (Huuda Huuda, 2009)

 

Painokelpoiset näytekuvat:
Uni Toivosta (.tif 381kt)
Samuelin matkassa 1 (.tif 1.1Mt)
Samuelin matkassa 2 (.tif 1.6Mt)

CV (.doc 86.5 kt)

Kansalliskirjastossa avattiin samalla Musturin Puupää-näyttely, joka on esillä 14.1. - 28.2.2011.

 

Linkkejä:

Tommi Musturin verkkosivut

Näytekuvia taiteilijan tuotannosta on ladattavissa verkkogalleriasta.

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen. Puupäähatun saajat olivat osin myös nuoria tekijöitä, joista tuli veteraaneja vasta iän myötä.

1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 

2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.