2006: Ilkka Heilä

IMG_1787

Turkulainen Ilkka Heilä (s. 1956) on pitkän linjan sarjakuvantekijä. Jo oppikoululaisena Heilä osallistui Turussa  nuorison taidetapahtuman sarjakuvakilpailuun vuonna 1970 ja oli mukana perustamassa Turun sarjakuvakerhoa vuonna 1973. Hän sai piirroksiaan julki huumorilehti Arpuusissa ja suomalaisen sarjakuvan uranuurtajassa, Sarjis-lehdessä.

Molemmat julkaisut jäivät kuitenkin lyhytikäisiksi, ja piirtäjä päätyi päivätöihin.  Heilä vietti kaikkiaan 17 vuotta postissa pakettien lajittelijana. Syväsukellus suomalaiseen työelämään osoittautui kuitenkin hyväksi pohjaksi uralle sarjakuvapiirtäjänä. Vuonna 1989 sai Uuden Suomen ja Bulls-syndikaatin sarjakuvakilpailusta alkunsa B. Virtanen.

B. Virtanen on supisuomalainen antisankari, joka kokee vastoinkäymisiä niin työelämässä kuin kotonaankin. Sarjan huumori ammentaakin suomalaisesta kyvystä vitsailla vaikeuksienkin edessä. Sitä voisi kuvailla ironiseksi inhorealismiksi.  Virtasen maailmaan ei paljon valon pilkahduksia mahdu, mutta samaistumalla hänen kohtaloonsa saamme nauraa omille pienille hankaluuksillemme. Virtanen on sitä ihmistyyppiä, joka taipuu mutta ei siltikään taitu. Tässä yt-neuvottelujen ja massairtisanomisten maassa Virtanen kärsii, jottpuupaa_heila_1.jpga meidän muiden olisi hiukan helpompi kestää.

Heilä on B. Virtasen lisäksi tehnyt myös koulukaverinsa Matti Ponkamon kanssa sarjoja "Lakitupa" ja "Maailmojen luojat". Hän on kunnostautunut myös karikatyyrien piirtäjänä ja tekemällä parodiasarjoja Suomen MAD-lehteen. Hänen töitään ovat hyödyntäneet myös mm. Mielenterveyden keskusliitto ja Toimihenkilöunioni.

B. Virtanen ilmestyy yli 30 sanomalehdessä ympäri maan. Sarjasta on koottu 11 kokooma-albumia ja myös Suomen oloihin harvinainen kovakantinen juhlakirja. Albumit ovat myyneet yhteensä yli 100 000 kappaletta. Ensimmäinen albumi, vuonna 1997 julkaistu Arkipäivän sankari, auttoi osaltaan menestykseen kustantajansa Arktisen Banaanin, josta on sittemmin tullut alan merkittävimpiä toimijoita Suomessa. Sarjasta on tehty lukuisia oheistuotteita - aihepiiriin sopivasti etupäässä toimistotarvikkeita.

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen. Puupäähatun saajat olivat osin myös nuoria tekijöitä, joista tuli veteraaneja vasta iän myötä.

1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 

2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.