Nuori polvi tekee parhaillaan nousua suomalaisessa sarjakuvassa. Enimmäkseen uudet piirtäjät ovat päässeet esille omakustanteissa ja eri sarjakuvaseurojen lehdissä. Tänä vuonna Suomen sarjakuvaseura on päättänyt tuoda Puupäähattu-palkinnollaan esiin yhden tinkimättömimmistä ja pitkälinjaisimmista oman tien kulkijoista.
Kivi Larmola on julkaissut pääosan tuotannostaan vuodesta 1984 lähtien tekemissään seitsemässä omakustanteessa. Lisäksi hän on avustanut sarjakuvillaan etenkin Tähtivaeltajaa ja muita pienkustanteita. Kemin valtakunnallisissa sarjakuvakilpailuissa Larmola on palkittu kunniamaininnalla kolmesti, vuosina 1986, 1987 ja 1991.
Larmolan sarjakuvat ammentavat usein aiheensa tekijän omasta elämästä. Niiden ote on äärimmäisen henkilökohtainen ja runollinen. Siksi ne eivät ole suurissa kilpailuissa yltäneet pääpalkinnolle tai päätyneet laajaan levitykseen. Kivi Larmolan teokset painivat omassa tyylilajissaan.
Piirtäjänä Larmola on tuoreita tekniikoita ja tyylejä jatkuvasti etsivä kokeilija. Hänen herkät, unenomaiset sarjansa eivät aina ole sisällöltään kovin selkeitä; niiden anti painottuu vahvaan tunnelmaan. Toisaalta Larmola on osoittanut pystyvänsä halutessaan sovittamaan tyylinsä myös kaupallisiin tarkoituksiin. Sopeutumiskykynsä hän on tuonut esiin etenkin kahdessa ryhmätyöprojektissa. Vuonna 1988 Larmola oli mukana Posti- ja telelaitoksen peruskouluille suunnatun mainossarjakuva-albumin Viesti Rosalle tuotannossa. Se lienee edelleen laajalevikkisin kotimainen albumi. Samana vuonna Larmola liittyi Sindbad-animaatioelokuvan kansainväliseen suunnitteluryhmään. Sen tuotanto on siirtynyt Yhdysvaltoihin ja ohjaajaksi on pestattu tunnettu John Landis. Ursan julkaisemaan kotimaisten tieteisnovellien Tähtipuu-kokoelmaan Larmola teki kuvituksen vuonna 1990.
Vuonna 1966 syntyneen Kivi Larmolan sarjakuvatuotanto on tekijän oman arvion mukaan noin 600 sivua. Oman työnsä ohessa hän on opettanut ahkerasti nuorempiaan. Tänä syksynä Hiljainen kulttuuriyhdistys julkaisee Larmolan esikoisalbumin, kokoomateoksen nimeltä Pieni taivas. Kivi Larmolan tuotanto on erinomainen esimerkki Suomessa jo perinteiseksi käyneen, pelkästään tekijöiden omin voimin kulkevan pienkustantamisen mahdollisuuksista, niissä piilevistä persoonallisuuksista, jotka ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle. Monien nykyisten ammattilaisten ura lepää vastaavien alkutaipaleiden varassa. Omaperäisimmät unohtuvat helposti pienten piirien omaisuudeksi, vaikka ansaitsisivat paremmat kanavat.
