2000: Jussi "Juba" Tuomola

2000_kuva1.gifViime vuosikymmenen loppupuolella virisi valtava ihmissuhdesarjakuvabuumi, joka ei ole vieläkään laantunut. Muun muassa Pauli Kallion Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Sillantaus-Gylling-Rossen Naisen kanssa ja Maria Björklundin Kaksin ovat käsitelleet teemaa, joka ei koskaan ehdy – parisuhdetta. Jussi “Juba” Tuomolan Viivi ja Wagner lisää asetelmaan yhden tason lisää.

Kuten Juba on korostanut useissa haastatteluissa, Wagner ei suinkaan ole mies vaan sika. Tiedostavan naisen ja särmikkään sian suhde antaa mahdollisuuden hyvin monenlaisiin asetelmiin. Niiden hauskuus ei ole niinkään loppuvitsissä vaan herkullisessa tilanteessa. Näin Juba on onnistunut välttämään perinteisen sanomalehtisarjakuvan sudenkuopan, pakonomaisen tarpeen vääntää väkinäinen vitsi loppuun. Vaikka pääosassa onkin possun ja nuoren naisen suhde, sarjan maailma mahdollistaa hyvin monenlaista huumoria. Underground-sarjakuvan perinteestä ponnistava Juba hallitsee niin sarjakuvan konventioilla leikkivän metasarjakuvan, piikikkään satiirin kuin perinteisen pieruhuumorinkin.

Juban ura ei kuitenkaan ole kiteytettävissä vain Viiviin ja Wagneriin. Hän kuuluu niihin suomalaisen sarjakuvan rautaisiin ammattilaisiin, jotka osaavat räätälöidä tarinan foorumin mukaan. Tuottelias ja monipuolinen Juba on tehnyt niin kaupallisia kuin epäkaupallisiakin sarjakuvia 80-luvun alusta lähtien. Hänen sarjakuviaan on julkaistu vuosien mittaan lukuisissa eri kotimaisissa sarjakuvalehdissä ja aikakauslehdissä (mm. Kannus, Suomen Mad ja Pahkasika). Lisäksi Juban sarjakuvia on julkaistu mm. Ranskassa, Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.

Viivin ja Wagnerin ilmestyminen Helsingin Sanomien sarjakuvasivuille vuonna 1997 nosti miehen suosion kuitenkin ennennäkemättömiin mittoihin. Mikä sitten on syy Juban suosioon? Lyhyesti: tilannetajun yhdistyminen rönsyilevään mielikuvitukseen. Sarjakuvassa, kuten kaikilla muillakin taiteen ja populaarikulttuurin osa-alueilla, on oleellista kyetä luomaan jotain omintakeista. Juban tuotanto ja Viivi ja Wagner sen kristallisoitumana on tästä hyvä esimerkki. Hyvä sarjakuva on oma pieni maailmankaikkeutensa, jossa pätevät taiteilijan itsensä määrittämät säännöt ja lainalaisuudet. Viivin ja Wagnerin maailma mahdollistaa hyvin surrealistisia, mutta myös niitä todentuntuisuudessaan miltei pelottavia hetkiä. Välillä lukija havahtuu varmaan uskoon: “Kotiimme on asennettu Wagner-kamera, se mies ei ole voinut keksiä tätä!”

2000_kuva2.gif

 

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen. Puupäähatun saajat olivat osin myös nuoria tekijöitä, joista tuli veteraaneja vasta iän myötä.

1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 

2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.